70-luvun muoti: boheemi alkupuolisko, disko ja kietaisumekko

70-luku ei ollut yhtenäinen tyylikausi vaan kaksi hyvin erilaista puoliskoa. Alkuvuodet jatkoivat hippiliikkeen luonnonläheistä linjaa, loppuvuodet toivat tanssilattioiden kimalteen.

Tässä artikkelissa käydään läpi molemmat, vuosikymmenen tunnistettavimmat vaatekappaleet ja se, mikä niistä on palannut.

Vuosikymmenen kaksi puoliskoa

Jako selittää, miksi vuosikymmenen kuvat näyttävät niin erilaisilta keskenään. Sama vuosikymmen tuotti sekä virkatun puuvillatopin että paljettihaalarin.

Boheemi tyyli ja luonnonmateriaalit

Vuosikymmenen alku jatkoi 1960-luvun lopun hippiliikettä, mutta muodollisemmassa muodossa. Tyyliä kutsutaan jälkikäteen usein nimellä boho chic.

Tunnusmerkkejä olivat:

• Maksimekot kevyistä luonnonmateriaaleista, tyypillisesti puuvillasta.
• Mokkanahkaiset liivit ja hapsulaukut, jotka toivat asuun tekstuuria.
• Käsityö: virkatut topit, macramé ja kirjailut.
• Maanläheiset sävyt: okra, ruosteenpunainen, sammaleenvihreä.

Maksimekko oli suora vastareaktio 1960-luvun minihameelle. Se toi väljyyttä ja liikkumavaraa aikana, jolloin naisten pukeutumisen säännöt olivat murtumassa.

Leveät lahkeet ja denim

Jos yksi vaate määrittää vuosikymmenen, se on levenevä lahje eli bell bottoms.

Farkut siirtyivät 70-luvulla lopullisesti työvaatteesta arkipukeutumiseen ja edelleen muotituotteeksi. Vyötärö nousi korkealle, ja lahje leveni polven alapuolelta.

Denimiä käytettiin farkkujen lisäksi haalareissa, takeissa ja hameissa. Edestä napitettu A-linjainen farkkuhame on juuri tämän vuosikymmenen malli — se on palannut muotiin useaan otteeseen sen jälkeen, viimeksi 2020-luvulla.

Farkkujen koristelu niiteillä, kirjailuilla ja paikoilla oli tavallista. Se teki jokaisesta parista yksilöllisen ja liittyi vuosikymmenen laajempaan itse tekemisen kulttuuriin.

Kietaisumekko 1974

Vuosikymmenen merkittävin yksittäinen vaatesuunnittelu on kietaisumekko, jonka Diane von Fürstenberg lanseerasi vuonna 1974.

Idea syntyi yhdistämällä kietaisutoppi ja kietaisuhame yhdeksi vaatteeksi. Materiaalina oli joustava jerseyneulos, joka ei rypistynyt ja mukautui erikokoisiin vartaloihin.

Mekko lanseerattiin koko sivun ilmoituksella Women’s Wear Daily -lehdessä. Ilmoituksen iskulause oli ”Feel like a woman, wear a dress!”

Menestys oli poikkeuksellisen nopea. Ensimmäisen vuoden aikana tuotanto nousi 25 000 mekkoon viikossa, ja kahdessa vuodessa niitä myytiin yli miljoona. Vuonna 1976 von Fürstenberg oli Newsweekin kannessa.

Mekon merkitys liittyi ajankohtaan: naisten osuus työelämässä kasvoi, ja vaate toimi sekä toimistossa että illalla. Se ei vaatinut erillistä juhla-asua eikä kokovalikoimaltaan tarkkaa istuvuutta.

Disko ja Studio 54

Vuosikymmenen loppupuolella diskokulttuuri nousi valtavirtaan ja toi mukanaan täysin toisenlaisen estetiikan: paljetit, lurex-kankaat ja satiinin.

Studio 54 avattiin New Yorkissa 26. huhtikuuta 1977. Klubi toimi runsaat kolme vuotta, kunnes sen omistajat pidätettiin veropetoksesta vuonna 1980.

Lyhyestä toiminta-ajastaan huolimatta se vaikutti muotiin poikkeuksellisen paljon. Ovipolitiikka perustui osittain siihen, miltä tulija näytti, mikä teki pukeutumisesta pääsylipun.

Kauden tunnistettavia vaatteita olivat paljettitopit, satiinihousut, hot pants -shortsit ja yksiosaiset haalarit. Yhteistä niille oli liikkumisen vapaus — vaatteet oli suunniteltu tanssimista varten.

Jalkineet: platform ja puukengät

Korokepohjat olivat vuosikymmenen näkyvin jalkinetrendi. Paksu pohja koko kengän pituudelta teki korkeista kengistä yllättävän kävelykelpoisia.

Toinen suuri trendi olivat puukengät, joiden juuret ovat pohjoismaisessa työjalkineessa. Ne sopivat boheemiin linjaan ja toivat vastapainoa diskon kiillolle.

Jalkineen korkeudella oli myös käytännön tehtävä: se esti leveiden lahkeiden ja maksihameiden laahaamisen maassa.

Värit ja kuosit

Vuosikymmenen väripaletti muuttui puoliskosta toiseen.

Alkupuoliskolla suosittiin psykedeelisiä ja abstrakteja kuvioita, jotka olivat peräisin taiteesta ja musiikista. Suuret kukkakuosit — flower power — olivat klassikko.

Loppupuoliskolla paletti kääntyi maanläheiseksi: ruskean, beigen, keltaisen ja vihreän sävyihin. Muutos liittyi ekologisen ajattelun heräämiseen.

Läpi vuosikymmenen käytettiin myös paisley-kuosia ja raitoja, usein yllättävissä väriyhdistelmissä kuten oranssin ja ruskean parina.

Mikä 70-luvusta on palannut

Vuosikymmenten kiertoa ja sitä, miksi tietyt ilmiöt palaavat toisia helpommin, käsitellään artikkelissa muoti-ilmiöistä, jotka toistuvat yhä uudelleen. Seuraavan vuosikymmenen tunnusmerkkejä käydään läpi artikkelissa 80-luvun muodista.

Aitoja vuosikymmenen vaatteita löytää nykyisin käytettynä. Vintage-ostamisen periaatteita ja iän tunnistusmerkkejä käsitellään artikkelissa vintage-vaatteista.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä 70-luvulla käytettiin?

Vuosikymmen jakautuu kahtia. Alkupuolella boheemia tyyliä: maksimekkoja, mokkaliivejä ja virkattuja topeja. Loppupuolella diskon estetiikkaa: paljetteja, satiinia ja haalareita. Läpi vuosikymmenen levenevät lahkeet ja korkea vyötärö.

Milloin kietaisumekko lanseerattiin?

Vuonna 1974. Diane von Fürstenberg esitteli sen koko sivun ilmoituksella Women’s Wear Daily -lehdessä iskulauseella ”Feel like a woman, wear a dress!”

Miksi kietaisumekko oli merkittävä?

Se sopi erikokoisiin vartaloihin, oli jerseyneuloksena rypistymätön ja toimi sekä työpäivässä että illalla. Ensimmäisen vuoden aikana tuotanto nousi 25 000 mekkoon viikossa.

Milloin Studio 54 avattiin?

huhtikuuta 1977. Klubi toimi runsaat kolme vuotta, kunnes omistajat pidätettiin veropetoksesta vuonna 1980.

Mitä bell bottoms tarkoittaa?

Lahjetta, joka levenee polven alapuolelta. Se on 70-luvun tunnistettavin yksittäinen vaatepiirre.

Miksi 70-luvulla käytettiin korokepohjakenkiä?

Ne toivat korkeutta ilman ohuen koron epämukavuutta, ja ne estivät leveiden lahkeiden ja maksihameiden laahaamisen maassa.

Mikä 70-luvun muodista on palannut?

Levenevät lahkeet, korkea vyötärö, napitettu farkkuhame ja maksimekko ovat palanneet tai säilyneet. Psykedeeliset kuosit ovat jääneet omaan aikaansa.